Yhdenvertaisuus

Yhdenvertaisuus tarkoittaa ihmisten samanarvoisuutta riippumatta heidän välillään vallitsevista eroista, kuten sukupuolesta, iästä, etnisestä tai kansallisesta alkuperästä, kansalaisuudesta, kielestä, uskonnosta ja vakaumuksesta, mielipiteestä, vammasta, terveydentilasta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Henkilöön liittyvät tekijät eivät saa vaikuttaa ihmisten mahdollisuuksiin päästä koulutukseen, saada työtä ja erilaisia palveluja.^[1]

Suomen perustuslaissa yhdenvertaisuuden periaate tarkoittaa sekä syrjinnän kieltoa että ihmisten yhdenvertaisuutta lain edessä. Yhdenvertaisuuslaki, rikoslaki, tasa-arvolaki ja työlainsäädäntö tarkentavat syrjinnän kieltoa eri elämänaluilla.^[1]

Mahdollisuudet koulutukseen, uralla etenemiseen, toimeentuloon ja terveyteen muodostavat sosiaalisen yhdenvertaisuuden kovan ytimen. EVA:n vuonna 2021 tekemän kyselyn nojalla suomalaisista 65 prosenttia arvioi tasa-arvon toteutuvan hyvin väestöryhmien hyvinvoinnissa.^[2] Kuitenkin vain alle puolet eli 42 prosenttia piti suomalaisia tasa-arvoisina taloudellisen toimeentulon suhteen. Sen sijaan 73 prosenttia katsoi, että Suomessa miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia.^[2]

Yhdenvertaisuus ei tarkoita samoja etuuksia tai oikeuksia kaikille. Yhdenvertaisuus ei myöskään tarkoita ideologioiden, arvojen, oikeuskäsitysten, elämäntapojen ja ihmissuhteiden samanarvoisuutta. Yhdenvertaisuus koskee ainoastaan ihmisiä yksilöinä lain edessä. Siitä poikkeuksena on positiivinen erityiskohtelu, mikä voi tarkoittaa joidenkin ihmisryhmien asettamista toisia edullisempaan asemaan.^[3]

1. ↑ ^{a b} MITÄ YHDENVERTAISUUDELLA TARKOITETAAN? Oikeusministeriö. Viitattu 13.6.2022.
2. ↑ ^{a b} Tasa-arvo toteutuu hyvin Eva. 7.4.2021. Viitattu 8.3.2022.
3. ↑ Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Yhdenvertaisuuden edistäminen ja positiivinen erityiskohtelu ei vuosilukua. Oikeusministeriö. Arkistoitu 16.1.2020. Viitattu 5.7.2020.